Toinen arviointiraportti, Näkymiä OPS-matkan varrelta, löytyy kokonaisuudessaan otsikon Raportit ja materiaalit alta.
Tiivistelmä arvioinnin tuloksista
Arviointitulosten mukaan esiopetusyksikön ja koulun kehittämismyönteinen ilmapiiri, pedagoginen johtaminen ja sisäinen yhteistyö edistävät opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista. Vuoden 2014 OPS-uudistus on lisännyt opettajien oman työn reflektointia, työskentelytapojen kehittämistä sekä erilaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien hyödyntämistä. Oppimiskäsityksen mukainen toiminta on konkretisoitunut muun muassa vuorovaikutteisena oppimisena sekä lasten ja oppilaiden aktiivisen toimijuuden vahvistamisena.
Arviointivierailuiden perusteella (perusopetuksessa monialaisten) oppimiskokonaisuuksien toteuttamisesta voi parhaimmillaan muodostua yhteisöllinen oppimisprosessi, joka tukee toimintakulttuurin kehittymistä. Oppimiskokonaisuudet ovat lisänneet yhteistyötä, yhteissuunnittelua ja osallisuutta esiopetusyksiköissä ja kouluissa. Toisaalta paikallisten toimijoiden tulkinnat oppimiskokonaisuuksien normeista ja lisäksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteista vaihtelevat. Laaja-alaisen osaamisen syvällisempi huomioiminen esi- ja perusopetuksen tavoitteena vaatisi lisää aikaa opettajien yhteiselle keskustelulle ja hyvien käytänteiden jakamiselle.
Oppimisympäristöjen kehittäminen ja erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen on vierailukohteissa tukenut opetussuunnitelmien perusteiden oppimiskäsitysten mukaista pedagogiikkaa. Opettajien puheessa oppimisympäristöillä kuitenkin viitataan pääosin fyysisiin tilaratkaisuihin, vaikka kehittämistyössä olisi tärkeää huomioida myös oppimisympäristöjen psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Oppimisympäristöjen kehittäminen vaatii valtakunnallisen ja paikallisen tason eri toimijoiden selkeää viestintää, monipuolista keskustelua ja yhteistä ymmärrystä oppimista tukevista oppimisympäristöistä.
Opetussuunnitelmien valmistelu- ja käyttöönottovaiheessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ohjeistuksiin ja koulutuksiin, jotka liittyvät keskeisiin uudistuksiin. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien käyttöönotto on pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii aikaa monipuoliseen keskusteluun ja yhteistyöhön. Arviointitulosten mukaan opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista esiopetusyksiköissä ja kouluissa estävät kiire, yhteisen keskustelun vähäisyys sekä opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteiden abstraktius ja idealistisuus. Opetussuunnitelmien käyttöönottoa tukevat esiopetusyksikön ja koulun koko henkilöstön perehtyminen opetussuunnitelmien tavoitteisiin sekä yhteisen ymmärryksen luominen opetuksen kehittämisen suunnista. Jotta opetussuunnitelma voi muodostua ”eläväksi” asiakirjaksi, sen tavoitteisiin ja keskeisiin sisältöihin tulee palata säännöllisesti.
Opetussuunnitelmien perusteet, paikalliset opetussuunnitelmat ja vuosisuunnitelmat muodostavat parhaimmillaan yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin ne tukevat esi- ja perusopetuksen toteuttamista arjessa. Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön osallistamista ja opetussuunnitelmatyön merkitystä tulisi kuitenkin painottaa opettajan työn tukena enemmän. Näin vahvistetaan opettajien kokemusta asiakirjojen tärkeydestä sekä sitoutumista opetussuunnitelmien toteuttamiseen.
Kehittämissuositukset
Opetussuunnitelmien käyttöönoton tukea ja ohjausta on lisättävä ja vahvistettava.
Tulosten mukaan kuntatason tulkinnat opetussuunnitelmien normeista voivat vaihdella ja yhteisen ymmärryksen löytäminen voi olla vaikeaa. Opetussuunnitelmien käyttöönotto on pitkäkestoinen prosessi, johon tarvitaan tukea, ohjausta ja täydennyskoulutusta. Tästä syystä Opetushallituksen on selkeytettävä käytettyjä käsitteitä ja huolehdittava käyttöönoton jälkeisestä tuesta. Kuntatasolla taas tulee käydä riittävästi keskusteluja opetussuunnitelmien sisällöistä ja niiden keskeisistä käsitteistä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen resursoiminen opetussuunnitelmien käyttöönoton aikana selkeyttää uudistusten suuntaa ja tavoitteita kaikille toimijoille.
Opetuksen järjestäjän tulee yhdessä esiopetusyksiköiden ja koulujen johdon kanssa huolehtia selkeästä pedagogisesta johtamisesta kehittämisprosessin aikana.
Pedagogisella johtamisella luodaan edellytykset esi- ja perusopetuksen kehittämiselle. Opetuksen järjestäjällä sekä esiopetusyksikön ja koulun johdolla on keskeinen rooli opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden läpiviemisessä. Tämä vaatii ymmärrystä opetussuunnitelmien sisällöistä ja tavoitteista. Muutosjohtaminen vaatii strategisen suunnitelman, aikaa, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja keskustelua. Pedagoginen johtaminen mahdollistaa toimintakulttuurin muutokset ja edesauttaa opetussuunnitelmien käyttöönottoa esiopetus- ja koulutyön arjessa. Lisäksi yhteisön kehittämismyönteisyys tukee pedagogista uudistamista.
Osallistamista, vuorovaikutteista toimintaa ja yhteistyötä tulee lisätä esi- ja perusopetuksessa.
Arviointitulosten mukaan yhteistyö esiopetusyksiköissä ja kouluissa edistää toimintakulttuurin muutosta, opetuksen kehittämistä ja opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista. OPS-uudistus on yhteisöllinen oppimisprosessi, johon opetuksen järjestäjän tulee määrätietoisesti osallistaa koko henkilöstöä. Esiopetusyksiköiden ja koulujen tulee huolehtia riittävän yhteissuunnitteluajan toteutumisesta ja lisätä vuorovaikutteisten työtapojen käyttöä sekä henkilöstön kesken että opetuksessa. Tämä vaatii pedagogista johtamista sekä aikataulutusta ja resursointia esiopetusyksiköissä ja kouluissa. Arviointitulosten mukaan voidaan todeta, ettei oppilaiden ja huoltajien osallisuus vielä toteudu tavoitteiden vaatimalla tavalla.
Esi- ja perusopetuksen opettajien hyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta tulee huolehtia.
Opetussuunnitelmien lisäksi monet yhteiskunnalliset ja kuntatason muutokset haastavat opettajia reflektoimaan ja muuttamaan työtapojaan. Tulosten mukaan monen esi- ja perusopetuksen opettajan arki on kiireistä eikä aikaa välttämättä riitä opetussuunnitelmallisten uudistusten läpiviemiseen halutulla tavalla. Opetuksen järjestäjä voi lievittää kiirettä ja kiireen tuntua resursoinnilla, esiopetusyksiköt ja koulut puolestaan töiden organisoinnilla, ajan käytön suunnittelulla ja yhteistyöllä. Opettajien jaksamisen ja hyvinvoinnin huomioiva kehittämistoiminta edesauttaa myönteistä ilmapiiriä esiopetusyksiköissä ja kouluissa.
Oppimisympäristöjen kehittämistyössä tulee huomioida niiden fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet.
Tulosten mukaan keskustelu oppimisympäristöistä keskittyy esiopetusyksiköissä ja kouluissa pääosin fyysisten tilojen rajoitteisiin ja puutteisiin. Fyysisten oppimisympäristöjen tarkastelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota oppimista edistäviin tilaratkaisuihin haastavissakin tiloissa. Lisäksi esiopetusyksikkö- ja koulupuheessa tulisi huomioida paremmin psyykkisten ja sosiaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen merkitys omina kokonaisuuksinaan. Tämä tukisi opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista ja oppimiskäsityksen huomioimista pedagogisessa toiminnassa.
Opetussuunnitelmatyön merkitystä tulee painottaa enemmän koulutyön kehittämisessä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman tulee toimia opetuksen kehittämisen välineenä. Arviointitulosten mukaan osa perusopetuksen opettajista ei kuitenkaan koe opetussuunnitelman perusteiden, paikallisen opetussuunnitelman tai lukuvuosisuunnitelman merkitystä opetustyön kehittämisessä suurena. Opetushallitus voi vaikuttaa asiakirjaan sitoutumiseen selkeällä viestinnällä ja koulutuksella. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia opettajien osallistamisesta opetussuunnitelmaprosessiin. Kouluissa on tärkeää keskustella arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman tavoitteista sekä tavoitella kehittämismyönteistä ilmapiiriä. Myös jokaisella opettajalla on henkilökohtainen ja opettajayhteisöllä yhteinen vastuu opetussuunnitelman haltuun ottamisesta ja hyödyntämisestä. Lisäksi opetussuunnitelmatyöhön liittyvää tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntämistä tulee erityisesti perusopetuksen puolella lisätä.
Laaja-alaisen osaamisen ja (monialaisten) oppimiskokonaisuuksien merkitystä ja tavoitteita tulee selkeyttää esiopetusyksiköissä ja kouluissa.
Laaja-alaisen osaamisen ja (monialaisten) oppimiskokonaisuuksien kehittäminen ja toteutus on esiopetusyksiköissä ja kouluissa hyvällä alulla. Yhteinen ymmärrys niiden eri tavoitteista ja merkityksestä kuitenkin vaihtelee. Laaja-alainen osaaminen on tavoite, joka tulisi huomioida esiopetusyksikön ja koulun kaikessa toiminnassa, ja tätä edesauttaa toistuva yhteinen keskustelu laaja-alaisen osaamisen merkityksestä. Oppimiskokonaisuudet lisäävät osallisuutta ja kehittävät yhteisöllistä toimintakulttuuria, jos ne suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksen tulisi kokonaisuudessaan muodostua eheytetysti oppimiskokonaisuuksista. Arviointitulosten mukaan tämä ei vielä täysin toteudu. Sekä esiopetusyksiköissä että kouluissa oppimiskokonaisuuksien tavoitteiden toteutumiseen tulisi kiinnittää huomiota.
Esi- ja perusopetuksen järjestäjien tulee huolehtia, että opetussuunnitelmien käyttöönottoon on varattu riittävästi resursseja.
Kunnissa muutospainetta aiheuttavat meneillään olevan opetussuunnitelmauudistuksen lisäksi väestö- ja koulurakenteen muuttuminen ja rajalliset resurssit. Kuntatalous on ollut opetussuunnitelmien toimeenpanon ajan tiukalla, ja esiopetusyksiköt ja koulut joutuvat toimimaan hyvin erilaisilla resursseilla. Jotta vähäiset resurssit edistäisivät opetussuunnitelmien käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee niiden kohdentamisen suunnitteluun osallistaa esiopetusyksiköitä ja kouluja. Resurssien kohdentamisessa tulisi varata liikkumavaraa käyttöönoton edetessä mahdollisesti ilmeneviin uusiin tarpeisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi esiopetusyksiköissä ja kouluissa havaitut täydennyskoulutustarpeet.